Kotona on yksi iso, vanha omenapuu, jonka lajiketta ei tiedetä. Sen olisi kai pitänyt olla keltainen kaneli, mutta ei kyllä ole se. Sitä nimitetään Jalmarin omenapuuksi vaarini mukaan, koska vaarin äiti antoi kaikille lapsilleen omenapuun taimet joskus ennen sotia.
Joitain vuosia sitten isä istutti takapihalle luumupuun. Se on nyt sitten isän luumupuu ja tuotti tänä vuonna aivan hurjan sadon. Jouduimme jo heinäkuussa harventamaan hedelmiä rankalla kädellä, koska oksat olisivat muuten katkenneet ja silti luumuja riitti syksyllä vaikka millä mitalla. Tässä vielä raakileina heinäkuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti